Blogi: Sovittelujournalismi on rohkeutta kuunnella

Viikko sitten olin puhumassa mediasta ja sosiaalisesta mediasta tuulivoima-alan seminaarissa. Kysyin aluksi, millaisia kokemuksia osallistujilla on toimittajista. Hyviä ja huonoja, onneksi. Huonot kokemukset olivat sitä, että toimittajat lähestyivät heitä vahvat ennakko-oletukset ja jopa käsikirjoitus valmiina mielessään. Joskus haastateltava sai sitaattinsa tarkistettavakseen, mutta valmiissa jutussa oli silti virheitä, joita joutui myöhemmin oikomaan. Tai sitten jutun otsikkoa muutettiin niin, että se ei enää vastannut jutun sisältöä eikä todellisuutta. Nousuja ja laskuja, kiistoja ja vastakkainasetteluja nähtiin sielläkin, missä niitä ei ollut.

Tapa, jolla tuulivoimaa käsitellään usein mediassa, ei ole poikkeus: toimittajat rakastavat kiistoja ja vastakkainasetteluja, joista saadaan revitteleviä ja paljon klikkauksia kerääviä otsikoita. Kärjistävä uutisointi konfliktiherkistä aiheista huonontaa julkista keskusteluilmapiiriä ja myös rapauttaa luottamusta toimittajiin. Journalistien tehtävä on toimia vallan vahtikoirina mutta toimittajat ovat myös suuressa roolissa ihmisten maailmankuvan muovaamisessa.

Toimittajien valta informaation ja tiedon portinvartijoina on murenemassa. Toisten mielestä se murenee hitaasti, toisten vauhdilla, mutta valta on silti murenemassa. Ratkaisuna toimittajat takertuvat tietoon yhä lujemmin: meidän pitää vain löytää se aito, oikea tieto, ja syöttää se oikeassa muodossa lukijoille. Ehkä se menee paremmin perille videon muodossa tai kuvana Instagramissa?

Puhe totuudenjälkeisestä ajasta ampuu kuitenkin ohi. Polarisoituneessa ”me vastaan muut” -asetelmassa tiedon jakaminen ei riitä. Tarvitaan aitoja kohtaamisia.

Sovittelujournalismi pyrkii juuri tähän: avaamaan keskusteluyhteyden erilaisten ihmisten välillä ja kannattelemaan luottamusta, jotta keskustelu voisi jatkua. Sovittelujournalisti lainaa sovittelijoiden menetelmiä. Heidänkään tavoitteensa ei ole ratkaisujen löytäminen vaan keskustelun aikaansaaminen.

Sovittelussa ei haeta syyllisiä. Olennaisinta on kuunteleminen ja kuulluksi tuleminen. Kysymysten tavoitteena ei ole ajaa toista ansaan vaan selvittää, mitä hän ajattelee ja miksi. Jos joku ei koe tulleensa kuulluksi, hän näkee tilanteen uhkaavana ja argumentoi huutamalla tai vaihtoehtoisesti hiljenee täysin. Uhan alla on turvallisempaa nähdä asiat mustavalkoisina ja tehdä ero ”meidän” ja ”muiden” välillä mahdollisimman näkyväksi.

Me sovittelujournalistit kyseenalaistamme myös käsityksen toimittajista sillanrakentajina. Emme asetu kahden (kuvitteellisen) ryhmän väliin julistaen, että nyt me kuuntelemme näkemyksiä molemmilta puolilta! Hyvääkin tarkoittavat sillanrakentajat vain vahvistavat polarisaatiota ja kannustavat ihmisiä liittymään jompaankumpaan ryhmään. Harmaan sävyt häviävät, ja siinä samalla osa ihmisistä häviää julkisesta keskustelusta. Hollantilainen polarisaatiokouluttaja Bart Brandsma havainnollistaa asiaa videolla.

Miten sitten uutisoida tuulivoimasta tavalla, joka ei syvennä polarisaatiota?Toimittaja voisi esimerkiksi seurata asukkaiden elämää sellaisessa kunnassa tai kylässä, johon on tulossa tuulivoimaloita. Toimittajan ei tarvitsisi roolittaa haastateltavia tuulivoiman vastustajiksi tai puolustajiksi vaan seurata muutosta: miten se otetaan vastaan ja miten ihmisten elämä muuttuu.

Sopiva ry haluaa tukea journalisteja dialogisemman, syvällisemmän ja moniäänisemmän journalismin tekemisessä. Sen aikaansaamiseksi tarvitsemme myös teitä muita: ideoitanne, kysymyksiänne ja kritiikkiänne. Haluamme olla paikka, jossa ihmiset tulevat kuulluiksi.

Uskallatko sinä kuunnella?

Noora Kettunen


Viimeisimmät julkaisut