By A Russian Journalist who has fled to Finland and writes anonymously for their and their family’s safety. By publishing this blog post Sopiva Association wants to remind that there are lots of people in Russia that oppose the war and Kreml’s propaganda. The post has been published also in Finnish. When I was about...
Kirjoittaja on Venäjältä Suomeen paennut toimittaja, joka kirjoittaa oman ja perheensä turvallisuuden vuoksi nimettömänä. Julkaisemalla kirjoituksen Sopiva haluaa muistuttaa, miten tärkeää on jatkuvasti muistaa, että Venäjällä on paljon hyökkäyssotaa ja Kremlin propagandaa vastustavia ihmisiä. Kirjoitus on julkaistu myös englanniksi. Käännös: Noora Kettunen Kun olin 8-vuotias, isoäitini puhui minulle Tšetšenian sodasta. Nuoresta iästäni huolimatta ymmärsin, että...
Moni toimittaja antaa haastateltavan tarkistaa omat sanomisensa mutta ei koko juttua. Tätä yleistä käytäntöä kritisoitiin Sopiva Sovittelujournalistit ry:n järjestämässä keskustelussa Suomi Areenassa 16. heinäkuuta. Keskustelun otsikko oli “Kuka uskaltaa tulla kuulluksi mediassa?”. Mediataloissa tavoitellaan nyt moniäänisyyttä ja yhä useampien erilaisten ihmisten toivotaan tuovan julki kokemuksiaan ja mielipiteitään. Mutta kun haastattelu on annettu ja juttu julkaistu,...
Kaikkein vähiten koskettaa se juttutyyppi, jossa mietitään, onko lapsiperhe-elämä ihanaa vai kamalaa. Toinen yhtä hedelmätön kysymys on, onko lapsiperhe-elämä parempaa kuin lapseton elämä. Nämä vastakkainasetteluun perustuvat juttutyypit ajavat keskustelun nopeasti loukkaantumiseen ja umpikujaan. Millaisia uutisia ja juttuja sinä olet lukenut perhe-elämästä? Tunnistatko oman perheesi median tarjoamista tarinoista? Mediassa kirjoitetaan paljon perheistä, kaikenlaisista perheistä. Silti mediaa...
On viimeistään nyt syytä tarkastella, millaista julkista puhetilaa journalismi luo: mitkä aiheet nostetaan esiin ja miksi, kuka saa sanoa, kenen kielellä puhutaan ja onko keskusteluun osallistuminen turvallista. Samalla on etsittävä käytännön keinoja, joilla parannetaan julkisen keskustelun laatua. Julkiseen keskusteluun osallistuminen on vaikeaa ja riskialtista. Ensinnäkin on vaikea tietää, missä julkista keskustelua nykyään käydään, lehtien palstoillako...
Teen vapaaehtoistyönä rikos- ja riita-asioiden sovitteluja. Soviteltavat tapaukset vaihtelevat laajalla skaalalla, ja asiakkaiden ikähaitari ulottuu alle 10-vuotiaista aivan vanhimpiin asti. Usein sovittelutapaamiset ovat täynnä isoja inhimilliisiä tunteita. Ihmiset kertovat kokemistaan peloista, häpeästä, surusta, vihastakin. Kun sovittelu menee hyvin, itse tapaamisessa edetään jännityksestä ja hämmennyksestä avoimen ja rehellisen kohtaamisen kautta helpotukseen ja molemminpuoliseen oikeudenmukaisuuden kokemukseen. Me...
Loppiaisen tapahtumat USA:n kongressissa Washingtonissa osoittavat viimeistäänkin, kuinka vaarallista on, kun suuret ihmisjoukot elävät erilaisissa todellisuuksissa, vaikka kuuluvatkin samaan valtioon, samaan demokratiaan ja samaan ihmisyhteisöön. Eri osapuolien näkemykset siitä, mitä kongressissa tapahtui, eroavat tyystin toisistaan. Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja Anna-Sofia Berner tiivisti tilanteen hyvin: “He [mellakkaan osallistuneet] eivät ajatelleet olevansa pysäyttämässä demokraattista vallanvaihtoa. He kuvittelivat puolustavansa demokratiaa tyrannialta”.
Kun koko maailma elää koronaviruksen aiheuttamassa poikkeustilassa, myös journalismi on monella tapaa poikkeuksellista. Meillä Suomessakin jo viikkojen ajan lähes kaikki ajankohtaiset mediasisällöt ovat käsitelleet tavalla tai toisella pandemian etenemistä ja torjuntaa, kriisin aiheuttamaa poikkeustilaa tai tästä seuraavia vaikutuksia taloudelle ja yhteiskunnalle. Uutisten ja sanomalehtien lisäksi myös kolumnit, mielipidepalstat ja TV:n viihdeohjelmatkin puhuvat koronaa – tubettajat...
Kesä on kääntynyt syksyyn, ja myös Uutisraivaaja-kilpailu lähenee loppuaan. Olemme kesän ja alkusyksyn aikana paiskineet hommia kahdella rintamalla: toisaalla olemme edistäneet Moniäänisyysmittarin teknistä puolta, toisaalla olemme selvittäneet sitä, miten Moniäänisyysmittarista saataisiin paketoitua sellainen tuote, jonka jokainen mediatalo haluaisi ostaa. Osana tätä työskentelyä olemme myös viilanneet strategiaamme. Ainakin nyt alkuvaiheessa Moniäänisyysmittari on nimenomaan toimitusten sisäiseen käyttöön...
Heinäkuun viikot ovat tyypillisesti hiljaisia suomalaisessa julkisuudessa. Kun politiikan väännöt ja elinkeinoelämän kiemurat ovat kesätauolla, laskevat kierrokset myös journalismissa ja somessa. Tänä vuonna kuitenkin kuumeni keskellä kesää keskustelu keskustelusta: Millainen julkinen keskustelu on rakentavaa? Onko rakentavuus edes tavoittelemisen arvoista? Tai tekeekö sosiaalinen media siitä erityisen hankalaa? Keskustelu käynnistyi #rakentavatwiittaaja-tunnustuksesta, jota Pekka Sauri on Twitter-tilillään jakanut...
Moniäänisyysmittari-hankkeen tärkein lähtökohta on luottamus siihen, että erilaisia näkökulmia kuuntelemalla ja yhteistä ymmärrystä lisäämällä päästään parempiin lopputuloksiin. Tämä koskee niin Moniäänisyysmittaria itseään kuin ylipäänsä journalismia. Tavoitteenamme on kehittää Moniäänisyysmittarista mahdollisimman hyvä, kaikkia palveleva työkalu – sekä siinä rinnalla ja sen seurauksena laadukkaampaa, luotettavampaa ja vahvempaa journalismia. Mikä ihmeen Moniäänisyysmittari? Lue lisää ensimmäisestä Uutisraivaaja-blogistamme! Moniäänisyyden merkitys...
Valtaosa ihmisistä on nimittäin varmasti sitä mieltä, että olisi kiva, jos meillä olisi moniäänistä ja laadukasta keskustelua, mutta harvalla on keinoja tämän ylevän tavoitteen edistämiseksi. Journalismiin on viime aikoina kaivattu empatiaa, kuuntelemista ja ymmärtämistä, mutta tietoa ja ymmärrystä siitä, mitä tällainen journalismi käytännössä olisi ja miten siihen päästäisiin, on vielä vähän. Tätä varten kolmesta journalismin ja...
Kun toimittaja sanoo tavoittelevansa sovintoa, monella nousevat karvat pystyyn. Syyskuussa Ylen TV1:n perjantai-illoissa aloitti uusi puolen tunnin talk show Sannikka & Ukkola, ja kolmen ensimmäisen jakson perusteella erityisesti ohjelman sovitteleva osio tuntuu herättävän tuttua kritiikkiä. Tekevätkö toimittajat siis toistuvasti samoja virheitä? Vai onko vastakkainasetteluihin tottuneilla katsojilla vaikeuksia säätää omaa asennettaan oikealle aaltopituudelle? Tai ehkä sovittelevuus...
Kuuntelemisessa on selvästi taikaa. Huomasin tämän keskustellessani blogikirjoituksestani, jossa kaipasin vuoropuhelua väkivallan ja mielenosoitusten repimään Chemnitziin. Keskustelun saama suosio yllätti minut: blogiini tuli muutamassa päivässä yli 100 kommenttia. Kirjoituksessani esittelin yhtä Helsingin Sanomien ja yhtä Ylen juttua, joissa oli mielestäni hienosti tuotu esiin Chemnitzin tilanteen monimutkaisuutta avaamalla erilaisia jännitteitä. Niissä kerrottiin, että ihmisten näkemyksiä ei...
Monet suomalaiset ovat seuranneet järkyttyneinä uutisia saksalaisen Chemnitzin kaupungin viime päivien tapahtumista. Äärioikeiston mielenosoittajat marssivat sunnuntaina ja maanantaina natsitervehdyksiä tehden ja hyökkäillen satunnaisten ulkomaalaisilta näyttävien ohikulkijoiden kimppuun. Maanantaina kaduilla oli jopa 5000 äärioikeiston mielenosoittajaa ja 2200 vastamielenosoittajaa. Ainakin kuusi ihmistä loukkaantui. Äärioikeiston mielenosoitukset olivat kosto sunnuntaina tapahtuneesta puukotuksesta, jonka seurauksena yksi mies kuoli ja kaksi...
Suomalainen keskustelukulttuuri on rikki. Poliitikot puhuvat toistensa ohi edes yrittämättä ymmärtää toisiaan. Sosiaalinen media on kuin sotatanner, jossa pisteet saa vastapuolen armottomimmin lynkkaava. Ilmapiirin myrkyttyminen on johtanut siihen, että suuri yleisö on jäänyt yhteiskunnallisesta keskustelusta sivuun. Ääripäiden melskatessa hiljainen enemmistö ei uskalla ottaa osaa keskusteluun, jossa tarjolla on vain leimoja otsaan. Mitä asialle sitten voisi...
Mitä, missä, milloin, miksi, miten ja kuka? Näitä kyselevät kaikki maailman journalistit tapahtumien ja tilanteiden äärellä ja rakentavat saamistaan vastauksista uutisen yleisön luettavaksi. Samat “viisi ämmää ja yhden koon” esittää moneen kertaan rauhaa rakentava sovittelija, joka yrittää ymmärtää sekavaa ja pahaksi äitynyttä konfliktia. Sovittelujournalistin vasta kannattaakin noita viittä kysymystä toistella, sillä hänen työssään yhdistyy sekä...
Tehdään nettiin platfrom, jossa ihmiset voivat kertoa mielipiteensä suoraan ilman suuria suodattimia. Ihanan romanttinen ajatus, joka kuulostaa tutulta. Noin 30 vuotta sitten verkkokeskustelupalstan luominen oli jotain uutta ja keskusteluissa keskityttiin pääosin asiaan. Toki jo silloinkin oli trollaamista ja halua provosoida toisia, mutta sosiaalisessa mediassa sen rajoittuneisuuden takia pohdittiin ja ratkaistiin erilaisia haasteita pienissä piireissä. Nyt...
(Kuva: Ninni Ahonen) Vuosi sitten kävelin Tukholmassa Södermalmin kaupunginosassa, kun puhelimeni näyttöön välähti otsikko Ylen sivuilta: ”Kuorma-auto on ajanut väkijoukkoon Tukholman keskustassa.” Tuijotin näyttöä hämmentyneenä ja epäuskoisena: olin alle kymmenen minuuttia sitten itse kävellyt ydinkeskustassa, ostanut itselleni tanssikengät ja shoppaillut Drottninggatanilla, muun muassa tavaratalo Åhlensilla. Hälytysajoneuvojen kiiruhtaessa ohitseni ilmoitin läheisilleni olevani kunnossa tietämättä tarkkaan kuinka...
(Kuva: Jussi Ikkala) Sopiva ry:n ja yhteistyökumppaneiden keskusteluillassa kurottiin umpeen kirkon sisäisiä näkemyseroja. Pohja keskinäiseen dialogiin olisi olemassa, mutta mistä löytää tarvittavat välineet? Onko Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisäisessä keskustelussa mahdollista päästä eroon konservatiivi-liberaalileimoista? Millaisen kuvan media välittää kirkollisesta keskustelusta ulospäin, ja mitä voitaisiin tehdä toisin? Näitä kysymyksiä pohdittiin Sillanrakennusilta-keskustelutilaisuudessa Hyvän toivon kappelissa Helsingin Jätkäsaaressa. Medianäkökulmaa...