Suomessa tehdään jatkuvasti hienoa journalismia. Yhteiskunnallisen vuoropuhelun ja moniäänisyyden edistäminen ei vaadi aina isoja erityisprojekteja, vaan arkista toimittajantyötä – usein riittää, että on ajatus mukana ja halu kuunnella. Siksi Sopiva ry. on päättänyt alkaa antaa kuukausittain tunnustusta journalistisille jutuille ja teoille, jotka mielestämme toteuttavat sovittelujournalismin henkeä.
Nostamme jatkossa ”kuukauden sovittelujournalistiseksi jutuksi” tuoreita esimerkkejä, joissa selkiytetään jännitettä eli tuodaan esille jonkin ristiriitaisen aiheen taustalla vaikuttavia tapahtumia, kokemuksia, intressejä ja arvoja. Näitä näkökulmia paitsi kuunnellaan tarkalla journalistin korvalla, myös ”kuuntelutetaan” eli ohjataan niin yleisöä kuin jutun osapuoliakin katsomaan aihetta muistakin vinkkeleistä kuin omastaan. Parhaassa tapauksessa hyvä journalismi voi kannatella luottamusta siihen, että journalistinen julkisuus tarjoaa areenan tasapuoliselle ja rehelliselle keskustelulle, ja että siihen keskusteluun osallistuminen on mielekästä mahdollisimman monille.
Tammikuun sovittelujournalistinen juttu on Oili Orispään Ylelle tekemä juttu ”Susitutkijan vaimon sietokyky ylittyi, kun perhettä uhkailtiin lastensuojeluilmoituksilla – ’Halusin pysytellä neljän seinän sisällä enkä kohdata ketään’”. Susiin liittyvät aiheet herättävät jatkuvasti paitsi kiivasta keskustelua ja tunnekuohuja, myös vihapuhetta ja jopa rikoksen tunnusmerkit täyttävää uhkailua. Tässä jutussa piirretään näkyviin tuota rajaa tunteiden tuulettamisen ja laittomuuden välillä, ja asiantuntijoiden avulla pohditaan myös verkkovihan psykologista taustaa. Lisäksi jutussa on rauhassa pyritty selvittämään jännitteen taustoja ja tuodaan esiin myös kohtia, joissa osapuolet ymmärtävät toisiaan.
Orispää ottaa Sopivan huomionosoituksen vastaan yllättyneenä mutta ilahtuneena. ”Aika jännä että näette jutun noin! Sovittelujournalismi ei kyllä käynyt meillä mielessä juttua tehdessä. Kuulimme Maarit Tastulalta, että Ronkaiset olivat saaneet jopa tappouhkauksia Flinkkilä & Tastula -ohjelmassa esiintymisen jälkeen. Se oli lähtökohta, jota sitten halusin laajentaa vihapuheen pohdinnaksi yleisemminkin. Halusimme tasapuolisuuden nimissä myös keskusteluryhmän edustajan näkemyksen juttuun, se on mielestäni ihan normaali journalistinen käytäntö, jos jokin taho on ikään kuin syytetyn penkillä. Halusin myös aidosti tietää, miksi sudet ja tutkija Ronkainen herättävät niin paljon suuttumusta ja vihaa.”
