Suomessa tehdään jatkuvasti hienoa journalismia. Yhteiskunnallisen vuoropuhelun ja moniäänisyyden edistäminen ei vaadi aina isoja erityisprojekteja, vaan arkista toimittajantyötä – usein riittää, että on ajatus mukana ja halu kuunnella. Siksi Sopiva ry. on päättänyt alkaa antaa kuukausittain tunnustusta journalistisille jutuille ja teoille, jotka mielestämme toteuttavat sovittelujournalismin henkeä.
Helmikuussa Sopiva kiittää Nikke Kinnusen Maaseudun Tulevaisuuteen tekemää juttua ”Hanna Nikkanen: ’Ilmastonmuutoksessa kyse ei ole vain merivirtojen muutoksesta vaan kulttuurin muutoksesta, kaiken muutoksesta’.
Jutussa haastateltavana on ilmastoasioihin erikoistunut toimittaja Hanna Nikkanen, jonka suulla ilmastonmuutoskeskustelun monimutkaisuutta avataan erityisesti Maaseudun Tulevaisuuden lukijoille tärkeän maa- ja metsätalouden näkökulmasta. Juuri tämä tekee jutusta vuoropuhelua edistävän: jutun lukijoina ja ilmastonmuutospolitiikan toimijoina puhutellaan heitä, jotka kokevat usein ilmastonmuutospuheen kohdistuvan heihin ulkoapäin tulevina syytöksinä tai vaatimuksina esimerkiksi luopua kokonaan ruuan- tai lihantuotannosta.
Samalla Nikkasen puhetapa ja persoona haastavat yksioikoista stereotypiaa ilmastoaktiiveista maatalouden vihollisina. Kun jutussa kerrotaan, että ”Nikkasen mukaan ilmastonmuutos on vahva peruste suomalaiselle ruuantuotannolle”, tätä toivoisi luettavan suorastaan kutsuna jatkokeskusteluun.
Kaikkinensa juttua voi siis pitää jännitettä selkiyttävänä ja kuuntelemiseen ohjaavana: Nikkanen osoittaa ymmärtävänsä myös maa- ja metsätaloudesta elantonsa saavien huolen, joten Maaseudun Tulevaisuus kuuntelee vuorostaan Nikkasta ja houkuttaa lukijansakin näin tekemään.
Kinnunen kiittelee Sopivaa huomionosoituksesta ja kertoo, että hän ei lähtenyt tekemään juuri tätä juttua erityisesti sovittelu mielessään: ”Kyse on ehkä ennemmin suhtautumisestani journalismin tekemiseen ylipäänsä. Mielestäni toimittajilla on tärkeä tehtävä sen näyttämisessä, millaisia eri elämisen tapoja moniääniseen ja -arvoiseen yhteiskuntaan mahtuu. Dialogin mahdollisuutta on kuitenkin helpompi pitää yllä silloin, kun keskustelun osapuolet ymmärtävät toistensa tarpeet ja lähtökohdat.”
”Maaseutu-kaupunki vastakkainasettelu on tästä hyvä esimerkki. Vaikka maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelu on mielestäni aika tarpeetonta, näiden välillä on kiistatta myös eroja ja vastakkaisuuksia, joita ei aina ole mahdollista ratkaista. Halusin jutussa tuoda selvästi esille sen Nikkasen hyvän ajatuksen, että koska ilmastonmuutos on ihan kaikkia koskettava ongelma, siihen on pakko löytää yhteisiä ratkaisuja. Jotta näitä olisi mahdollista löytää, täytyy lisätä ymmärrystä siitä, mitä suuret rakenteelliset muutokset tarkoittavat eri yhteiskunnan alueilla, ja miksi ne voivat olla yhtäällä kipeämpiä kuin toisaalla.”
