Responsive image

Kesän 2020 juttu: Sammeli Heikkinen ja Apu

Kirjoittaja: Sopiva | Julkaistu: 27.7.2020

Suomessa tehdään jatkuvasti hienoa journalismia. Yhteiskunnallisen vuoropuhelun ja moniäänisyyden edistäminen ei vaadi aina isoja erityisprojekteja, vaan arkista toimittajantyötä – usein riittää, että on ajatus mukana ja halu kuunnella. Siksi Sopiva ry. on päättänyt alkaa antaa tunnustusta journalistisille jutuille ja teoille, jotka mielestämme toteuttavat sovittelujournalismin henkeä.

Sopiva ry:n tiimi on päättänyt myöntää kuukauden jutun sijaan ”kesän juttu” -tunnustuksen. Kesällä 2020 tunnustus annetaan Apu-lehden Sammeli Heikkiselle jutusta, joka käsittelee Suomeen muuttavia valkoposkihanhia ja niiden aiheuttamia vahinkoja. Heikkisen ”Hankalat muuttohanhet tuhoavat viljelyksiä – Tästä syystä ampuminen ei auta: “Parvi palaa samalle pellolle, vaikka ammuttaisiin hanhi joka kerran, jos vaihtoehtoa ei ole” -artikkeli on julkaistu Avussa toukokuussa 2020 ja päivitetty kesäkuussa, jolloin myös Sopivan tiimi löysi jutun.  

Jo heti artikkelin alussa tulee lukijalle selväksi, että valkoposkihanhet ”herättävät kuumia tunteita”. Suomeen saapuva muuttohanhi on esimerkiksi ”suojelun menestystarina, viljelytuholainen, kaupunkimaiseman elävöittäjä ja puistojen sotkija”.

Heikkinen on taidokkaasti osannut osannut selkiyttää hanhiin liittyvää jännitettä perusteellisen taustatyönsä ansiosta. Jutussa nimetään muun muassa syyt, miksi valkoposkihanhia tavataan yhä enemmän Suomessa, kuinka tilanne on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana ja millaisia ratkaisuja olisi tilanteeseen tarjolla. Jutussa todetaan, että ilmastonmuutoksen takia hanhet syövät nykyisin Suomessa paluumatkallaan, kun keväällä lumi ei peitä peltoja eivätkä vaaralliset merikotkat häiritse hanhien ruokailua.

Artikkelissa nostetaan monipuolisesti esille, mistä asioista kiistellään ja mitkä ovat keskeiset kipupisteet – eli hanhien aiheuttamat epämukavuudet ja vahingot. Heikkinen on kysynyt haastateltaviltaan tarkkoja kysymyksiä, joihin hän on saanut kattavat ja selkeät vastaukset asiantuntijoilta. Silti jutussa myös mainitaan, etteivät hanhiin liittyvät ongelmat ole helposti ratkaistavissa. Toimittaja ei siis pyri ratkaisemaan lintuihin liittyviä ongelmia, vaan tarjoamaan erilaisia näkemyksiä konfliktiherkkään tilanteeseen. 

Sähköpostitse tavoitettu Heikkinen toteaa olevansa yllättynyt tunnustuksesta:
– Tunnustus tuntuu tietenkin mukavalta, mutta olen myös hieman yllättynyt.  Jutun tarkoituksena ei ollut olla erityisesti sovittelujournalismia.

Vaikkei Heikkinen olekaan perehtynyt sovittelujournalismiin ”valtavan syvällisesti”, hän kertoo tuntevansa termin ja ymmärtävänsä ajatusmaailman.  
– Kun polarisoituminen tuntuu olevan ajan henki, pyrkimys yhteisymmärrykseen on oikea. Toimittaja toki voi kavahtaa sovittelujournalismi-termiä, sillä se tuntuu ehkä vihjaavan, että jutussa pitäisi aina esittää ratkaisu ongelmaan. Itse ajattelen, että tärkeintä olisi pyrkiä tekemään juttuja, joista ei jätetä pois oleellista informaatiota. Sellainen johtaa helposti yksipuolisuuteen ja turhaan kärjistämiseen.

Heikkinen sanoo, että hanhista kertovan jutun tekeminen oli hänelle suhteellisen helppoa, jopa poikkeuksellisen sujuvaa hyvien haastateltavien ansiosta. Toimittaja oli seurannut tarkemmin hanhiin liittyvää uutisointia ja huomannut niissä selkeän puutteen.
– Luin juttuja hanhien aiheuttamista hankaluuksista ja tuhoista, olivat pinnalla silloin, kun Barentsin hanhet juuri olivat kulkeneet Suomen kautta. Twiittasin itse asiassa hiukan kärjekkäästi aiheesta, ei siis erityisen sovittelevasti…  Jutuissa oli mielestäni se puute, että esimerkiksi hanhien ampumisen oletettiin olevan lähtökohtaisesti ratkaisu. Ajattelin, että juttu pitäisi tehdä sitä kautta, että pääkysymyksenä olisi, miten hanhien aiheuttamia tuhoja voisi estää, ei se, miten tai kuinka paljon niitä pitäisi ampua. Ja tein sitten tällaisen jutun, toki ensin keskusteltuani pomojen kanssa ja niin edelleen. Eihän toimituksessa juttuja koskaan yksin tehdä.”

Totuuden tavoittelu on Heikkisen mielestä toimittajan arkinen tehtävä, vaikka se saattaa kuulostaa ylevältä. 
–Toimittajana haluan tehdä juttuja, jotka ovat totta ja hyviä. Ei siinä kai sen kummempaa. Totuudellisuuteen pyrkiminen tuo monesti mukanaan automaattisesti sovittelevan elementin, sillä aivan yksioikoisia asiat harvoin ovat. Avussa ylipäätään ei pyritä repivään journalismiin, mitä itse arvostan kovasti.

Sopiva kiittää Sammeli Heikkistä ja Apua moniulotteisesta artikkelista! Suosittelemme sovittelujournalismin keinoja vaikean, konfliktiherkän aiheen käsittelyyn – lue lisää Sovittelujournalismin käsikirjasta


Ehdota meille kuukauden juttua

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *