Huhtikuun juttu 2020: Yle Uutisten Uudenmaan aluetoimitus & Saara Hirvonen

Suomessa tehdään jatkuvasti hienoa journalismia. Yhteiskunnallisen vuoropuhelun ja moniäänisyyden edistäminen ei vaadi aina isoja erityisprojekteja, vaan arkista toimittajantyötä – usein riittää, että on ajatus mukana ja halu kuunnella. Siksi Sopiva ry. on päättänyt alkaa antaa kuukausittain tunnustusta journalistisille jutuille ja teoille, jotka mielestämme toteuttavat sovittelujournalismin henkeä.  

Huhtikuun kuukauden juttu -tunnustus ojennetaan Yle Uutisten Uudenmaan aluetoimituksen Saara Hirvoselle jutusta, joka kertoo erityisen moniäänisesti Itä-Helsingin koronatartuntojen määrästä.

Jutussaan Kontulalainen Abdultawab Qaderzada: ”Alkuun en puhunut sairastumisestani” – Itä-Helsinki pomppaa silmille koronatartuntojen määrässä, mutta tilastot eivät ole koko totuus Saara Hirvonen kertoo, että koronatartuntojen määrä on painottunut Itä-Helsinkiin ja ottaa selvää, miksi näin on. Jutussa Hirvonen kyselee Kontulan ostarilla ihmisten ajatuksia koronasta ja sen vaikutuksesta heidän elämäänsä. Jutussa on haastateltu yhteensä viittä Itä-Helsingissä asuvaa ihmistä koronaan liittyen (ja enemmänkin, mutta kaikki eivät mahtuneet juttuun) sekä lisäksi kahta Helsingin apulaispormestaria. 

Huomiota kiinnittävää on haastateltujen määrän lisäksi heidän erilaisuutensa: äänessä on miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja, päättäjiä ja tavallisia kansalaisia, kantasuomalaisia ja maahanmuuttajataustaisia. Haastateltavien moninaisuus on tietysti perusteltua – kaikkiahan korona koskettaa – mutta arkisessa toimittajan työssä on helppo tyytyä 2-3 haastateltavaan tai antaa esimerkiksi viranomaisen puhua ison ihmisjoukon puolesta. 

Lisäksi positiivisen vaikutuksen tekee Saara Hirvosen tapa käsitellä haastatteluja: ihmiset puhuvat uutisessa omalla äänellään, omalla tavallaan, omasta näkökulmastaan, eikä puheenvuoroja ole editoitu liikaa. Moniäänisyys siis toteutuu myös näkökulmien moninaisuutena. 

Saara Hirvonen sanoo puhelimessa olevansa mielissään juttunsa saamasta tunnustuksesta. Hän kertoo, että tekee mielellään juttuja, joissa useat ihmiset puhuvat omista asioistaan. 

– Tykkään kohdata ihmisiä ja haluan tuoda uutisoinnissa esille niiden ihmisten ääniä, joita asiat koskevat. Työpaikalla vitsaillaan joskus, että minulla on kysy saada ihmiset avautumaan mistä vain. Sillä saattaa olla tekemistä savolaisen taustani kanssa – enkä muuten kutsu tätä savolaista luonteenpiirrettä uteliaisuudeksi vaan tiedonhaluksi.

Hirvonen ei koe haastateltavien etsimistä kadulta ja julkisista tiloista työläänä vaan pikemminkin antoisana. Haastateltavien löytämisessä parhaita työkaluja ovat rohkea ja avoin lähestyminen, hymy ja kunnioittava suhtautuminen.

– Minusta on hienoa, että ihmiset suostuvat kertomaan omista asioista julkisuuteen omalla nimellään ja kuvallaan. Olen tehnyt työkaverini kanssa suoraa striimiä esimerkiksi leipäjonosta ja siellä ehkä joka kuudes suostui haastattelupyyntööni.Se on hyvin ymmärrettävää, ja ihmiselle pitää aina antaa aito mahdollisuus kieltäytyä. Toimittajana koen vastuuta siitä, että en halua hankaloittaa ihmisten elämää uutisoinnilla.  

Moniäänisyyden Saara Hirvonen tiivistää näin: 

– Pyrin aina saamaan haastateltavaksi mahdollisimman monipuolisen kattauksen ihmisiä. Näin haluan antaa mahdollisimman hyvän kuvan todellisuudesta, jossa asioiden ja ihmisten taustalla olevat arvot ja ideologiat ovat erilaisia. Eli erilaisuus saa tulla näkyviin.

Sopiva kiittää Saara Hirvosta hyvästä työstä journalismin moniäänisyyden eteen!

– Julkaistu juttu on aina kokonaisuus. Se on toimituksen yhteistyötä. Kiitos kuuluu tästä jutusta myös mukana olleelle kuvaajalle Petteri Sopaselle, joka otti erinomaiset kuvat, sekä oman toimituksen tuottajille yhteistyöstä ideoinnissa ja editoinnissa, Saara Hirvonen lisää.


Viimeisimmät julkaisut